Sitä jossain vaiheessa vaan unohtaa elää, elämä muuttuu suorittamiseksi ja odotteluksi. Koko ajan odottaa että elämässä tapahtuu jotain suurempaa ja parempaa; Lopettaa itsensä kuuntelun. Elämä vaan liikkuu eteenpäin muitten ehdoilla, päivät kuluu huomaamatta.
Sitten joku kaataa sangollisen kylmää vettä päälle. Silmät aukeaa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Edessä aukeaa aivan uusi näkymä, ihan niinkuin olisi kattonut elokuvaa ilman ääniä, yrittänyt etsiä punaista pistettä mustavalkoisesta taulusta.
Stressaaminen on turhaa, silti me nostetaan aina uusi paino selkään arkipäivän asioista. Kohta sitä kulkee täysin maahanlyötynä, ja aivan huomaamatta. Pian sitä on niin pirstaleina omien hermojensa kanssa ettei enää jaksa. Kaikki tuntuu ylitsepääsemättömiltä. Siinä vaiheessa pitää vaan puhaltaa peli poikki. Laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja ennen kaikkea alkaa kuunnella itseään. Mitä SINÄ haluat. Mtä SINÄ tarvitset. On liian helppo unohtaa omat tarpeet. Jollain tavalla on helpompaa mennä virrassa mukana, muiden ehdoilla, vaikkei se tuntuiskaa parhaimmalta vaihtoehdolta. Usein itsensä kuunteleminen on haaste, siihen vaaditaan uskoa ja luottamusta.
Yksin ja itsenäisesti eläminen ei oo aina helppoa. Sä oot yksin vastuussa itsestäs ja hyvinvoinnistas. Sen takia onkin tärkee muistutella itellensä mitä haluaa, mikä on tärkeetä, ja minkä arvojen mukaa sitä haluaa elää, koska kukaan muu ei oo sitä tekemäs sun puolesta. Jokainen meistä on loppupelissä tässä elämässä yksin. Vaan sinä itse voit vaikuttaa. Vaan sinä itse voit muuttaa elämäs suunnan. Sitä tosi usein iltasin vaan makaa sängyssä monta tuntia nukahtamatta pää täynnä ajatuksia ja murheita. Ne on niitä hetkiä kun tuntee itsensä eniten yksinäiseksi. Sillon täytyy vaan löytää niistä asioista ne positiiviset puolet, ja yrittää ajatella tätä hetkeä, yrittää elää tässä hetkessä. Koska mitä järkeä on elää tulevaisuudessa tai menneisyydessä, hetkissä joihin et voi vaikuttaa millään tavalla, ja samalla antaa tän hetken valua ohi, johon vielä pystyisit vaikuttamaan.
Se on kaikki kiinni omasta asenteesta.
maanantai 13. syyskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)